Hyvät Aleksi ja Touko, arvoisat juhlavieraat, hyvä puoluekokousväki!

Kesä on ollut uuvuttava ja raskas. Suuret kustantamot ovat käyttäneet alhaisia keinoja nujertaakseen pienen kustantamomme, mutta mitä enemmän Otava ja Bonnier ovat median avustuksella hyökänneet niskaamme, sitä lujemmaksi olemme kasvaneet. Ja sanomattakin on selvää, ettei kukaan meidän kirjailijoistamme ole sydämeltään rasisti, vaikka vanhoista teksteistä sellaisen käsityksen helposti saa. Tuomitsemme rasismin sen kaikissa muodoissa, myös esseissä, joissa houkutus pieneen ilveilyyn on aina näppäimistön päässä. Totta kai yhdelle jos toiselle tulee joskus mieleen mojova ruotsalaisvitsi kesken esseen, mutta pysymme lujina ja kohtelemme teksteissämme kaikki ihmisiä yhdenvertaisina.

No niin. Asiaan.

Kun Siltala perustettiin vuonna 2008, käynnissä oli maailmanlaajuinen finanssikriisi, tietenkin. Koskaan ei ole oikeaa aikaa perustaa kustantamoa. Joka niin luulee, tulee alalle elintarviketeollisuudesta. Pysyäkseen hengissä kukaan ei tarvitse kirjaa. Kustannuspäätöksen syntyessä kirjaa ei ole myyty kappalettakaan. Kustantamon perustajan pitää olla masokisti tai hullu, ja siksi onkin hieman yllättävää, ettei Siltalan perustajissa ole näitä luonteenpiirteitä. Eli ilmeisesti he perustivat kustantamon puhtaasti halusta ja tahdosta. Halu ja tahto tarttuvat, siksi Siltalaan on virrannut väkeä.

Kirja-ala kulkee kriisistä toiseen, mutta ennen kuin uhriudumme yhtään enempää, on syytä muistaa, että hoiva-alalla ja Puolan hiilikaivoksilla työ on aavistuksen vielä hieman raskaampaa. Tällä hetkellä kirja-alalla ei ole kriisiä, vaan sota. Ruotsalaisomisteiset BookBeat ja Storytel käyvät avointa hyökkäyssotaa painettua kirjaa vastaan, mutta päinvastoin kuin fyysisessä sodassa, tässä sodassa hyökkääjät käyttävät pehmeitä sanoja. Suurten kustantamojen toimitusjohtajat ovat aika ajoin nousseet juoksuhaudoistaan eli tammisten pöytiensä takaa ja lausuneet, että painettu kirja ja äänikirja tukevat toisiaan. Näitä lausuntoja he ovat antaneet ohjusiskuissa tuhoutuneiden kirjakauppojen raunioilta. Sama kuin sanoisi, että rollaattori ja vanhus tukevat toisiaan, vaikka kaikki tietävät että vanhus kuolee ja rollaattori siirtyy pikkuhiljaa ruotsalaisen palvelutalon omistukseen.

Tiedämme siis sodan lopputuloksen ja voimme jo aavistaa, millaiset rauhan ehdot tulevat olemaan. Hävinneet saavat painaa vielä muutaman vuoden kirjoja ja myydä niitä kadunkulmissa, mutta sitten pannaan napit korviin ja nautitaan kolmoismurhaajien elämänmakuisista kertomuksista.

No niin. Asiaan.

Siltala täyttää nyt 15 vuotta. Kustantamo on siis murrosikäinen, mutta sitä on vaikea sellaiseksi käsittää, koska sen perustajilla on yhteistä kokemusta kirja-alalta lähes kahdeksankymmentä vuotta. Joten nyt ei aasi tee siltaa ja ala etsiä yhteyttä teiniin. Aleksi ja Touko ovat eläneet painetun kirjan kulta-ajan, mutta nostalgiaa heissä ei ole, vaikka toki kahden valkoviinilasillisen siivittäminä he joskus palaavat hetkeksi noihin kultaisiin vuosiin. Tämä hetki kestää tosin vain puoli minuuttia, koska seuraavan äänikirjan tuotantokustannuksista on otettava selvää.

Kustantamon nettisivuilla lukee: ”Kustannusosakeyhtiö Siltala on Aleksi ja Touko Siltalan vuonna 2008 perustama riippumaton kustantamo, joka julkaisee laadukasta kauno- ja tietokirjallisuutta.” Tämä on lähtökohta, mutta kustantamo joka ei tee virheitä, ei ole oikea kustantamo. Harvoin, jos koskaan, voi tietää päätyykö kirja Mitä Suomi luulee lukevansa -listalle vai kierrätykseen. Kustantaja, joka kertoo mairean itserakkaasti vain menestyksistään, ei ole kustantaja, vaan kustantaja edustaja. Kustantajan pitää haistella aikaa ja sen virtauksia ja samalla haistatella ajalle ja tehdä odottamattomia liikkeitä aivan toiseen suuntaan. Oikea kustantaja tekee vääriä päätöksiä ja seisoo niiden takana. Menestyksen ja menetyksen erottaa yksi kirjain. Pitää tehdä yhtä ja toista voidakseen tehdä vain tätä. Kuten laulussa sanotaan: ”Sun pitää liata kätes vereen ja pitää sydämes puhtaana.” Tästä kaikesta johtuen Siltalan katalogissa on usein esitelty sekä edesmenneen Matti Klingen vuolas muistelmateos että uuden prosaistin hämmentävä ja kaoottinen näkemys maailmasta. Sitä, ettei Siltala ole koskaan julkaissut kaksoismurhaajan yksinkertaista elämäntarinaa, voidaan pitää myönteisenä asiana. Myöskään Kirjontaa kaikenikäisille -nimistä teosta ei ole otettu julkaisuohjelmaan. Vielä.

Hyvät Aleksi ja Touko, onnittelen teitä ja teidän kustantamonne väkeä tänä juhlapäivänä. Olen vaikuttunut tähänastisesta toiminnastanne. Isompaa vessaa ja parempaa kahvia odotellessamme nostakaamme nyt malja Siltalan väelle!