Kuihtuminen alkaa Kuopiosta ja päättyy Kouvolaan. Juna- ja automatkan päähenkilöt ovat vanha mies ja kirjailija, jolla on sanomisen pakko. Osumia saavat seuraavat sivulliset: suomalaiset nykykirjailijat, kulttuurialan aktiivit, mansikat, seksi, anarkistit, Jumala ja vanhemmat.

Kuihtuminen kuvaa kulttuuria, jossa kirjahyllyt on veistetty suppauslaudoiksi. Emeritusprofessori antaa nuorekkaan 70-vuotishaastattelun ja lisää smoothieensa talkkunaa. Äidinkielenopettaja on löytänyt romaanista jotain kiinnostavaa. Hänkin saattaa olla demari.

Kuihtuminen ei ole autofiktio vaan totuus. Onko muunlaisia kuin epämiellyttäviä?

Otteita arvioista:

“Hurskaisen Kuihtumisessa viha ajaa kertojaa, jonka pettymys omia vanhempiaan kohtaan laajenee monologiksi nykykirjallisuuden rappiollisesta tilasta. [– –] Kuihtuminen saattaa vaikuttaa teokselta, joka kerjää aikalaiskritiikkiä provokaation keinoin. Lähempi tarkastelu osoittaa, että perusasetelma on yksinkertainen: viha maailmaa kohtaan palautuu aina henkilökohtaiseen pettymykseen.” – Johanna Osváth, Helsingin Sanomat

“Teksti liikkuu tunnustuksellisen fiktion, esseen ja ihan vaan romaanin välillä. Jälkimmäiseksi Kuihtuminen kuitenkin kallistuu, koska siten se rakentaa juonensa ja henkilönsä. – – Hurskainen on taitava materialisoimaan aiempien vuosikymmenien ryhtejä, tekstuureja, sanoja, asenteita, huonekaluja, drinkkejä… Lakoninen lause luo usein täsmällisen havainnon – – Kuitenkin kirja on läpeensä satiirinen. Satiirin osuvuus edellyttää tunnistettavaa kosketuspintaa todellisuuteen. Sellaisen Kuihtuminen parhaimmillaan rakentaa. – – Kuihtuminen ilahdutti minua jollain oudolla tavalla. Se on jotenkin jännä, poimuinen ja groteski, mutta ei kovin yksinkertaisesti. Se on myös kapea ja pistemäinen, ja traditiotietoinen taiteilijaromaani.” – Maaria Ylikangas, Nuori Voima

“Kuihtuminen tulvii inhoa vastenmielistä kantta myöten, mutta negatiivisuus on energistä. Hurskaisen lause iskee lujaa ja ilmavasti. Ote pitää vielä tiukemmin kuin esikoisessa. Vihaisuus ei ole sattumanvaraista roiskimista. Hurskaisella on taiteellinen ohjelma, jota hän on toteuttanut systemaattisesti esseissään ja blogikirjoituksissaan. – – Kuihtuminen on ohjelman lakipiste.” – Herman Raivio, Parnasso