“Herra armahda, kuinka naiset valehtelevatkaan! Puhun nyt tietenkin niistä joilla, toisin kuin Penelopella, on siihen lahjoja… He valehtelevat ohimennen, sattumoisin, päämäärättä, intohimoisesti, odottamatta, vähä vähältä juttujaan paisutellen, epäjohdonmukaisesti, epätoivoisesti tai täysin ilman syytä… Millaista lumoavuutta, lahjakkuutta, viattomuutta ja röyhkeyttä, luovaa innoitusta ja loistokkuutta! Laskelmoinnille, etupyyteille tai suunnitelmalliselle juonittelulle ei täältä löydy sijaa. Silkkaa laulua, satua ja arvoitusta.”

Ljudmila Ulitskajan (s. 1943) Naisten valheet -romaanin tarinoiden sankarit ovat pyyteettömiä valehtelijoita. Heidän valheidensa keskeinen motiivi on tyytymättömyys arkiseen elämään vailla rakkautta, lihallista tai romanttista. Kaikilta näiltä naisilta puuttuu tunne merkityksellisyydestä ja ainutlaatuisuudesta. Romaani sijoittuu 1980- ja 1990-luvun Neuvostoliittoon ja Venäjälle, sen keskushenkilö Zenja kamppailee oman elämänsä hankaluuksien kanssa ja kohtaa alttiina kuuntelijana kanssasisartensa hämmentävät elämäntarinat.