Autofiktiota ja sen parodiaa yhdistävä Varjotajunta kuvaa junamatkaa, hieman kuivaa croissantia, koti-ikävää, lapsen ihanuutta, jatkuvaa huolta ja saniteettitilojen etsimistä.

Salmenniemi luo pysäyttävän monisyisen kuvan niin Mall of Triplasta, perhe-elämästä kuin Helsingin katukuvastakin. Romaani kasvaa tutkielmaksi siitä, millaista on olla elossa juuri nyt. Kaikkea kannattelee kielellinen tarkkuus ja herkkyys, joka saa aistimaan ympäristöä pelottavan tarkasti.

Varjotajunta on myös kuvaus kulttuurijournalismin onttoudesta. Älykkäiden ja sivistyneiden ihmisten kohtaamiset uhkaavat koko ajan muuttua järjettömäksi höpötykseksi, jonka keskeinen tuottaja on kirjailija itse.

Otteita arvioista:

”Salmenniemi on koetellut kirjallisuutta uransa alusta asti. Tällä kertaa hän tekee sitä normiksi muuttuneen autofiktion kanssa, ja jälki on poikkeuksellisen hienoa. – – Varjotajunta kuvaa korkealla tyylillä tyhjyyden eri tasoja. Sen lauseet iskevät kuin naulat, terävinä ja vakaina.” – Herman Ravio, Helsingin Sanomat

“Harry Salmenniemen lause on painava, ja täydellistä lausetta seuraa useimmiten vielä toinen, täydellisempi lause.” – Tiina Nyrhinen, Kulttuuritoimitus

“Romaanin kokeellinen muoto on yhtä selvä kuin Salmenniemen aikaisemmissa kaunokirjoissa. Persoonallinen ilmaisu on tärkeämpää kuin suurten massojen hyväksyntä. – – Salmenniemen ylevä itseironia on nyt saavuttanut lakipisteensä.  Varjotajunnan realistinen ote viitoittaa tietä maan pinnalle.” – Jari Olavi Hiltunen, Satakunnan Kansa

“Tavallisesti ajatuksia herättävä kirja upottaa minut oman mieleni syövereihin. Varjotajuntaa lukiessani kävi päinvastoin. Solahdin päähenkilön nahkoihin ja liu’uin kuin huomaamatta hänen tajuntaansa, jonka varjoa Salmenniemi taitavasti kirjassaan tavoittelee.”  – Kirjasta kirjaan -blogi