Vedestä ja surusta

Nainen saapuu Islantiin viettääkseen kaksi kuukautta pikkuruisessa Laugarvatnin kylässä. Vastassa on taiteilijaresidenssi vanhassa hampurilaisravintolassa, veden äkilliset olomuodot sekä mannerlaattojen saumoista purkautuvat muistot.

Matka limittyy sairauskertomuksen kanssa, kun 27-vuotiaana sairastettu pahanlaatuinen rintasyöpä nousee menneisyydestä uudelleen koettavaksi. Radikaalien hoitojen keskellä nainen suunnittelee hautajaisiaan ja opettelee vieraaksi muuttunutta kehoaan.

Mutta sitten pitäisikin elää kokonainen elämä.

Vedestä ja surusta on tarina luopumisesta ja rajallisuudesta, sattumanvaraisuudesta ja vääjäämättömyydestä. Islannin karu luonto laajenee kuvaukseksi ihmismielestä, kerronnan lempeä ote kylvettää ja hoitaa.

Teokselle myönnettiin Kalevi Jäntin palkinto vuonna 2024.

Otteita arvioista:

”Vedestä ja surusta on pieni suuri romaani. – – kirjalliset keinot viittaavat siihen, että Kari ei aio olla tähdenlento, jolla on kerrottavanaan vain yksi tarina. – – Vedestä ja surusta on yksinkertaisesti ihana romaani, ehkä yksi syksyn merkittävimmistä kaunokirjoista.” – Helena Ruuska, Helsingin Sanomat

”Kari kuvaa sairastumista, hoitoja ja jäljelle jäänyttä traumaa hennolla, mutta varmalla otteella. Esikoisenakin Vedestä ja surusta on taitava, eheä ja tarkkarajainen kokonaisuus, joka huojuu tuulessa kauniisti. – – se on myös kaunokirjallisesti niin taiten tehty, ettei se typisty vain yhdeksi tarinaksi muiden keskellä, se on laaja meri joka näyttää että tältäkin elämä voi tuntua.” – Mitä luimme kerran -blogi

”Vaikutuin monesti Karin eloisasta kirjoitusotteesta. Vedestä ja surusta kantaa kertomuksena ilmavasti kamalan aiheensa, kuin avantouimari, joka uidessaan pitkän radan päästä päähän on vakuuttunut perille pääsystä.” – Jari Olavi Hiltunen, Satakunnan Kansa

”Miten oppia luottamaan elämään, vaikka se voi hetkellä minä hyvänsä vetää maton jalkojen alta? Miten luottaa arvaamattomaan, ja ennen kaikkea: miten rakentaa luottamus uudestaan? Näitä kysymyksiä helsinkiläisen Salli Karin (s. 1986) esikoisromaani Vedestä ja surusta pohtii huikaisevan yksityiskohtaisesti ja kauniisti. – – Vedestä ja surusta ei kerro niinkään sairastumisesta, vaan pureutuu syvempiin kerroksiin. Se on ihailtavan napakka kuvaus elämän arvaamattomuudesta.” – Marissa Mehr, Turun Sanomat

”Salli Karin esikoisteos on varma ja hallittu, kauniisti kerrottu tarina yhdestä sairaudesta ja sairastumisesta, yhdestä parantumisesta.” – Helmi Kekkonen, Sivulauseita-blogi