Valkenee kaukainen ranta

Ulrika ei voi saada takaisin pientä tytärtään, mutta muuten tulevaisuus on valmiiksi suunniteltu: mies arvokkaammassa virassa, Väinö-poika ylioppilas, Ulrika itse vihdoin Rouvasväenyhdistyksen jäsen. Olisi kahvikestejä, iltamia ja muodikkaita pukuja. Olisi keveitä naurahduksia ja hillittyjä keskusteluja, kaikki melkein Ulrikan ulottuvilla.

Sitten jotain odottamatonta tapahtuu, ja kaikki Ulrikan haaveet sortuvat. Kyetäkseen kouluttamaan poikansa Ulrika muuttaa kauas Hämeeseen johtamaan vaivaistaloa, jota asuttavat surkeat vanhukset, elämän kolhimat naiset ja synkästi tuijottavat miehet. Tässä rujossa maailmassa Ulrikan turvana on vain kylmä ylenkatse, jota hän tuntee hoitolaisiaan kohtaan.

Onko kuitenkin mahdollista rakentaa koko elämänsä ja maailmankuvansa uudelleen? Mitkä ovat naisen näköalat 1800-luvun turvattomassa yhteiskunnassa? Miten oma paikka lopulta määrittyy?

Valkenee kaukainen ranta on upea yhdistelmä kauniina soivaa kieltä, historiantutkijan varmuutta ja yleismaailmallisia teemoja.

Otteita arvioista:

“Johanna Annolan loistava romaani värittää elämänmakuisen tarinan vaivaistalon johtajattaresta – – Annolan tyylikäs tarinankuljetus hakee vertaistaan. Kirjailija onnistuu luomaan elämänmakuista ja havainnollista epookkia menneestä ajasta, joka on jäänyt kauas taakse.” – Jari Olavi Hiltunen, Satakunnan Kansa

“Vuosi on alkanut vahvalla kirjallisella näytöllä. – – Valkenee kaukainen ranta on kaunokirjallisesti rikas historiallinen romaani.” – Maire Paltare, Ilkka-Pohjalainen

“Annolan väitöskirja käsitteli suomalaisia köyhäintalojen johtajattaria 1800- ja 1900-lukujen vaihteen molemmin puolin. Hänen tietokirjansa Säädyttömät (2022) esittelee tapauskertomusten avulla aateliston, papiston, porvariston ja talonpoikien väliin pudonneita ihmisiä ja sukuja 1700-luvun lopusta 1800-luvun alkuun. Vakuuttavalle romaanilleen hän on löytänyt aiheen hyvinkin läheltä tutkimuskohteitaan. – – Annola flirttailee taitavasti Austen-genren kanssa kuljettaessaan tarinan loppuun. Vaikka tarinaan kuuluu perushumanistinen eetos – – liikaa sentimentaalisuutta onnistutaan välttämään.” – Vesa Rantama, Helsingin Sanomat

“Kerronta välttää kaikenlaiset naiiviudet ja annostelee aikakauden termejä ja toimia niin sopivasti, että vaivaistalon arkea elää mukana. Repliikit sinkoilevat luontevasti. Naisten tuolloinen asema tulee monin tavoin näytetyksi. – – Eipä uskoisi että vaivaistalon elämänmenosta saa näin mukaansatempaavan ja nautittavan luettavan.” – Anelma Järvenpää–Suutarinen, Maaseudun Tulevaisuus

“Kerronta elävöittää tilanteet ja henkilöt hyvin, ja Ulrikan minähauraus kovakuorisen käytöksen alla välittyy harkiten. – – Kaikkiaan historiallisen romaanina kokonaisuus on viihdyttävä ja vähän muutakin sen päälle.” – Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogi