Sorbonnen professori Matti Klinge palaa Pariisista Helsinkiin syksyllä 1972 kuvitellen antautuvansa vanhemman tutkijan rauhalliselle, tutkimukselle omistautuvalle elämälle. Toisin käy: kiihkeä aika vetää politiikasta ja yhteiskunnasta kiinnostuneen historioitsijan monenlaiseen toimintaan. Perheen uusi koti on kunnostettava, virkoja haettava mutta ennen kaikkea kirjoitettava. Vihan veljistä valtiososialismiin -teos nostaa tekijänsä valtakunnalliseen julkisuuteen ja keskelle terävää debattia. Lukemattomat muut kirjahankkeet työllistävät aikaansaapaa dosenttia, jonka maine ja arvostus terävänä lausunnonantajana ja vastaväittäjänä yliopistolla kasvaa. Kesän 1975 purjehdusretkellä Klinge poimii Ahvenanmaan saariston Vändskärin rantavedestä vihreän kiven sen muistoksi, että hänen työnsä Helsingin Yliopiston ruotsinkielisen historian professorin virassa on alkava.

Toisenlaisen kokemuksen tarjoavat tehtävät valtiollisella näyttämöllä. Diplomatian ja kansainvälisen politiikan maailmaan Matti Klinge tutustuu toimiessaan useaan otteeseen valtiovierailujen yhteydessä presidentti Kekkosen tulkkina. Lukuisat matkat laajentavat yliopistomiehen horisonttia. Päiväkirjoihin ja muistiinpanoihin on tallentunut ETYK vuosikymmenen ilmapiiri autenttisena. Matti Klinge vie muistelmissaan lukijansa niin Pentti Linkolan kurkijuhliin kuin yliopiston Suomi–Neuvostoliitto-Seuraan. Valpas kirjailija rekisteröi perheen idylliset teltta- tai purjehdusretket yhtä elävästi ja tarkasti kuin komeat diplomaattipäivälliset.