Kirjailija Sirpa Kähkösen äiti Riitta (s. 1941) kuoli maaliskuussa 2022 pitkään sairastettuaan. Eläessään hänen oli vaikea ottaa rakkautta vastaan. ”En sure kuolemaasi, suren elämääsi”, Sirpa Kähkönen kirjoittaa tietäen hyvin, että äiti ei pitäisi lauseesta ja toteaisi sen kuultuaan yksikantaan: ”Teeskentelet.”

Riitta oli atleettinen, kaunis ja lahjakas. Kuusitoistavuotiaana koettu liikenneonnettomuus muutti hänen elämänkulkunsa totaalisesti. Kirjassaan Kähkönen kuvaa 1950-luvun tytön elämää ja onnettomuuden jälkeistä dramaattista murrosta Riitta-äitinsä päiväkirjojen kautta.

36 uurnaa kertoo tanssilavoista, murtuneesta mielestä, liehuvista helmoista, 60-luvun äidistä, amfetamiinia sisältäneistä Mirapront-laihdutuspillereistä, ahdistuksesta, vihasta ja psykoosin hetkistä.

36 uurnaa on vuoden 2023 kaunokirjallisuuden Finlandia-voittaja. Teos on myös vuoden 2023 Savonia- ja Runeberg-palkintoehdokas.

Otteita arvioista:

“36 uurnaa on viiltävä, vimmainen ja viisas romaani.” – Helena Ruuska, Helsingin Sanomat

“Sirpa Kähkösen aiem­mat historialliset romaanit ja tietokirjat ovat upeita, omaäänisiä ja vetäviä, mutta nyt hän on tehnyt jotain täysin uutta ja ihmeellistä. Kähkönen kirjoittaa kypsemmin ja rohkeammin kuin koskaan ennen. Hän kirjoittaa suorapuheisemmin, täysin häpeättä. Hän liittää yhteen arkisto­aineistoja, kuultua, muistoja, valemuistojakin. 36 uurnaa jos jokin on kypsä teos. Sen maku on täyteläinen. Se on kuin pitkän kirjailijauran kruunu. Tie on löytynyt, ja se on kirkkaana edessä. – – Kaikki on liikkeessä, olemassa lomittain niin ajassa, paikassa kuin ihmisissä. 36 u­urnaa voi tarjota avaimia paitsi ihmisen itseymmärrykseen myös historia­käsityksen laajentamiseen. Kaiken tämän kiehtovan lisäksi 36 uurnaa on kaunokirjallinen elämys. Kieli soi, helisee, raportoi, runoilee, elää mukana tuskassa ja kantaa mukanaan suvun historiaa. ” – Outi Hytönen, Suomen Kuvalehti

“Kähkönen on loistava kertoja ja rakenteen hallitsija. Romaanissa myyttinen kansanperinne kohtaa historiankirjoituksen ja kaunokirjallisuus autofiktion. Kieli soi, rytmittyy ja kietoutuu jo elettyyn: sitaateissa on Pentti Saarikoskea ja Kähkösen Tammisaaressa poliittisena vankina ollutta isoisää. – – Sirpa Kähkönen on kirjoittanut taitavasti rakennetun ja raastavan koskettavan äidin sielunmessun, jota ei pysty silmät kuivina lukemaan. 36 uurnaa on syvästi henkilökohtainen, mutta runsaista yksityiskohdistaan huolimatta romaani tavoittaa myös yleisen ja ylisukupolvisen.” – Nina Lehtinen, Aamulehti