En minä vielä pääty

Syksyllä 2008 Aila Meriluoto on pyörityksessä: Heikki Kujanpään ohjaama elokuva Putoavia enkeleitä tulee ensi-iltaansa. Lauri Viidan ja Aila Meriluodon rakkaudesta ja avioliitosta kertova filmi on suuri menestys, ja 84-vuotiasta kirjailijaa vedetään julkisuuteen. Samaan aikaan Aila kirjoittaa puhtaaksi päiväkirjojaan ja valmistelee niitä julkaisukuntoon. Tekeillä on myös elämäkerta, jota Panu Rajala kirjoittaa. Syntyy runoja, ja ensimmäinen lapsenlapsenlapsi. Näkö heikkenee, monenlaiset vaivat kurittavat, mutta yllättäen alkava rakkaussuhde tuottaa villiä iloa.

Otteita arvioista:

“En minä vielä pääty on rehellinen tilitys vanhenemisesta. Nimet unohtuvat, askeleet horjuvat, näkö sumenee, kuulo pettää. Mutta yhtä kaikki, kirjailija on yhä vahvasti elämässä kiinni. – – Meriluodon luovuus on vahvasti läsnä. Viisaita ajatuksia, huumoria, harmittelua vanhenemisen tuomista vaivoista, mutta myös myötätuntoa itseään kohtaan, uskoa uuteen aamuun. Teos on hieno ja koskettava lopetus päiväkirjojen sarjaan.” – @margan_kirjanurkka Margaretha Zidani / Instagram