Yhdennessätoista runokokoelmassaan Vakiot ja muuttujat Jouni Inkala kuljettaa sekä yksittäisten runojen että kokonaisten runosarjojen sydämessä näkemystä matemaattisten käsitteiden vaikutuksesta elämämme ja arkipäiviemme kulissien takana. Maailmaan ja ihmisenä olemisen rakenteisiin on piiloutunut vakioita ja muuttujia, joiden salaista temmellyskenttää Inkala tarkastelee välillä ilakoiden, välillä vakavammin sävyin, aina oivaltaen ja elämyksiä tarjoten.

Samaa vakioiden ja muuttujien tematiikkaa noudattaa myös runojen muotokieli, nykyrunoudessa vakioksi muodostuneesta suorasanaisuuden mullasta puhkeaa pitkin kokoelmaa soinnutettuja muuttujia, jotka varioivat ja virkistävät kokonaisuutta. Lukukokemuksesta muodostuu löytöretki, jonka seurauksena maailman näkee hieman toisin, niin kuin syvien kokemusten jälkeen aina.