Hautajaispäivän aamuna viisitoistavuotias Helena pukeutuu punaiseen mekkoon ja katsoo itseään peilistä. Äiti on kuollut, isä odottaa mustiin pukeutuneena pihalla. Helena ajattelee kulmakarvoja, tissejä ja poikaystäväänsä Johannesta. Ettei tarvitsisi ajatella äitiä, eikä varsinkaan omaa surua, omia syyllisyydentunteita.

Romaanissaan Tämän naisen elämä Helmi Kekkonen seuraa tarkalla, oivaltavalla ja lempeällä katseella Helenan matkaa teini-ikäisestä aikuiseksi. Miten äidin mielenterveysongelmien varjostama lapsuus vaikuttaa naiseksi kasvamiseen, opintoihin, työelämässä selviämiseen ja ihmissuhteisiin? Onko mahdollista vain unohtaa, elää syvälle haudatun syyllisyyden kanssa ja toivoa, etteivät lapsuuden muistot koskaan saavuta nykypäivää?

Tämän naisen elämä on vaikuttava taidonnäyte, poikkeuksellisen kiehtovasti ajassa liikkuva romaani, joka jättää lukijaansa lähtemättömän muistijäljen.

Otteita arvioista:

“Tämän naisen elämä on kekkosmaisesti äärimmäisen kaunis, herkkä ja kipeä, se tarkkailee tavallaan etäältä mutta tuo hahmonsa silti hyvin lähelle. Kirja kulkee kahdessa eri aikatasossa, ja etenkin takaumissa on sellaista voimaa ja kirkkautta, että en hetkeen muista tällaista lukeneeni. [– –] Kekkosen tekstissä paistaa läpi se herkkä ja tarkka psykologinen silmä, joka kirjailijalla on hahmoja kuvatessaan. [– –]  romaani on tarkka ja yhden naisen elämän kokoinen. Se rakentuu pienistä palasista, joista toiset liittyvät yhteen ja toiset eivät sitten millään, se ei ole lineaarista ja pakotettua, vaan tavallaan paloja sieltä täältä, sellaisesta elämästä, josta emme ole tottuneet lukemaan tarinoita. Se on suuri tarina juuri siinä tavallisuudessaan ja näennäisessä pienuudessaan, jonka äärelle harvoin tulee pysähdyttä ja siitä se juuri saa voimansa: siitä, että kaiken takana piilee aina jotain suurempaa, haavoittavaa ja terävääkin, niin onnessa kuin onnettomuudessa.” – Mitä luimme kerran -blogi

“Kekkonen kuvaili eräässä haastattelussa kieltään ilmavaksi, mutta itselleni hänen lauseensa ovat kuin viileitä ja painavia rantakiviä, joiden pinnan vuosien työ on hionut silkkisen sileäksi. Kauneimmat ja merkityksellisimmät niistä haluaisin poimia taskuuni ja kantaa mukanani aina.” – Aino Louhi, Kulttuuritoimitus

“Tämän naisen elämä on syvästi emotionaalinen romaani, jota lukiessa ei voi olla itkemättä, vaikka kyyneleitä ei silmäkulmista valuisikaan.  Se on kuin akvarelli,  jossa musta muuttuu väreistä yhä hallitsevammaksi ja yhtään heleää väriä ei ole jäljellä siinä vaiheessa, kun Helena ymmärtää, että rakkaus ei riitä häntä pelastamaan. [– –] Tämän naisen elämä on vahva ja kipupisteinen romaani,  joka laajenee kannanotoksi mielenterveysongelmista puhumisen ja avunsaannin tärkeydestä.” – Reader, why did I marry him? -blogi

“Tämän naisen elämä – – vahvistaa kuvaa ilmaisuvoimaisesta prosaistista, jolla on taito nähdä suuret asiat pienissä yksityiskohdissa. Kekkosen proosasta ovat mahtipontisuus ja teennäisyys kaukana.” – Tommi Melender, Suomen Kuvalehti

“Helmi Kekkosen neljännen romaanin tyyli etenee hiljaisesti isojenkin aiheiden edessä. Tunteen ja tragedian iskuja pehmentää kirjoituksen pehmeä kerros, joka poistaa lukemisesta kaikki shokkiefektit. [– –] Kekkonen on yksi naisnäkökulmaisen nykykirjallisuutemme taitavia tekijöitä. Sfääri on yksityinen, kuten saakin olla. Ajatusvirtaisena minäkerrontana teos asettuu Virginia Woolfin perinteeseen kertoa naisista ja perheistä. Sukupuolitetussa yhteiskunnassa tunteet ja olemukset siirtyvät läheisten ruumiiden kautta lapsiin, ja ovat aina heidän mukanaan. Havainto on perustava psykologiselle proosalle. Tämän naisen elämä on keskittynyt kirja.” – Maaria Ylikangas, Helsingin Sanomat