syvä rakkaus ei ketään

Ann Jäderlund on muovannut teoksensa kahdestatoista vuosina 1992-2015 kirjoittamastaan runosikermästä. Tämä hienostunut kokonaisuus luotaa kehon aistillisuutta, nautintoa ja kipua runouden keinoin. Sen keskiössä on rakkauden yksinäisyys: sydämen pohjasta rakastaminen on sitä, ettei voi rakastaa ketään. Jäderlundin lyriikka on haurasta mutta vahvaa, mystistä mutta kutsuvaa, välillä brutaalia mutta aina tavattoman kaunista.

Suomennos: Jyrki Kiiskinen

Otteita arvioista:

”Juuri tekoina koetan hahmottaa ruotsalaisen Ann Jägerlundin (s. 1955) täysin omanlaisensa, kielessä pelkistetyt mutta sielultaan suuret runot. Kuten laadukas lyriikka tapaa tehdä, ne eivät vain kuvaa maailmaa ja kerro siitä tarinoita, ne luovat sitä. – – Suomennos on jopa poikkeuksellisen hyvä, vaikka tehtävä on mitä ilmeisimmin ollut haastava. – – Tällaisten suomennosten erityinen ansio on siinä, että kieli tuntuu runossa taipuvan ennen näkemättömään muotoon. Suomi on nyt Jäderlundia rikkaampi, mikä on kielen elinvoiman kannalta merkittävämpi asia kuin äkkiseltään luulisi.” – Vesa Rantama, Helsingin Sanomat