Joelin vanhemmat kuolevat vuonna 1969 auto-onnettomuudessa. Äitinsä kohdussa kelluva Joel ei ehdi syntyä vaan jää olemattomuuden ja olemisen välitilaan, romaanin kertojaksi.

Maailmaa Joel ei pääse kokemaan, mutta hän käyttää rajatonta kertojanvapauttaan syntymättömän kohtuuttomuudella. Auki kehiytyy reilun sadan vuoden mitalle levittyvä kertomus olosuhteista, joissa Joelin sukulaiset ovat eläneet. Samalla Joel sepittää mahdollisia kohtaloita itselleen. Kuullaan myös syntymättömän kirjallisuuden monimielistä filosofiaa.

Romaanin miehisen maailman taustalla häilyy pienenä kuolleen Alman hahmo. Hän on kuin mustaan multaan haudattu pellavankukka, joka hennon sinisenä kukkii yhden päivän. Alma on sisällä historiassa toisin kuin syntymätön kertoja: espanjantauti, oman aikansa maailmanmullistus, vie Alman tämänpuoleisesta pois. Hän on vaihtoehtoisen tarinan kaiku. Joel ei saa häntä mielestään.

Mikä on maailma, jonne Joel ei syntynyt? Millainen olemassaolon raja, jota hän ei koskaan ylittänyt?

Otteita arvioista:

“Suomen kielen käyttäjänä hän [Seppälä] on niin hämmästyttävän suvereeni ja lyyrinen, että tekstin äärellä herkistyy joka kerta.” – Arttu Seppänen, Helsingin Sanomat

”Juha Seppälän Syntymättömän testamentti tarjoaa syviä huomioita ja häiritsevää taustahuminaa.” – Outi Hytönen, Suomen Kuvalehti

“[– –] teos, jollainen syntyy, kun tehosekoittimeen heitetään historiallinen romaani, aikalaiskritiikkiä, Samuel Beckett, Veijo Meri ja sirkusleijona. [– –] Kieli on taiturimaista [– –] Syntymättömän testamentti on kirja lukijalle, joka ei tiedä, pitäisikö ihmiskuntaa inhota vai rakastaa. Siinä on raivoa ja hellyyttä, kyynisyyttä ja viisautta.” – Silvia Hosseini, Image

”Juha Seppälä on turvallinen kapinallinen, joka paperilla on täynnä ääntä, uhmaa ja vimmaa.” – Jorma Melleri, Uusi Suomi