Menneisyydenhallintalaitos

Saksalainen Hans Frambach kärsii natsien hirmuteoista. Hän ei ole holokaustin uhri tai uhrien perillinen, mutta hänen synnyinmaansa synkkä menneisyys tekee onnellisuuden mahdottomaksi. Mitä merkitystä on arkipäivällä, kun historia on mieletöntä kärsimystä?

Frambach työskentelee holokaustin historiaa tallentavassa Menneisyydenhallintalaitoksessa, jossa perittyä kollektiivista syyllisyyttä ja historian musertavaa kurjuutta ei pääse pakoon. Mutta kun työtoveri ja paras ystävä Graziela rakastuu ja rimpuilee menneisyyden otteesta, Frambach ryhtyy epäilemään. Voisinko minäkin olla onnellinen, kaikesta huolimatta? Voiko natsimenneisyyttä sittenkään syyttää aivan kaikesta?

Iris Hanikan Menneisyydenhallintalaitos käsittelee Saksan historian kipeitä kysymyksiä lempeällä ironialla ja huumorilla.

Suomennos: Raija Nylander

Otteita arvioista: 

“Menneisyydenhallintalaitos ei ole irrottanut otettaan, vaikka sain luettua sen jo runsas viikko sitten. Se on kuin kannessa kuvattu muistomerkki Berliinistä: ensivaikutelma on harmaa ja karu eikä sitä oikein voi kutsuvaksikaan sanoa, mutta mitä kauemmin sen parissa tepastelee, sitä vaikuttavammaksi ja puhuvammaksi se kasvaa. Se vaikuttaa koko ajan paremmalta. Nykyisin tällaista kokee harvoin.” – @himanenjari

“Tärkeä teos.” – Joel Karppanen, Oskari Onninen & Tuija Siltamäki, Ylioppilaslehti

“Romaani on pieni ihmisasetelma, historiapoliittinen Stillleben. [– –] Iris Hanika esittää kysymyksiä kiitettävällä osumatarkkuudella, problematisoi hyvin kansakuntaa vuosikymmenet hiertäneitä aihekimppuja. Satiirikin on paikoin reipasta. Täsmällisiä vastauksia karttaen hän itse kallistunee ei unohduksen mutta suhteellisen irtipäästämisen puoleen.” – Veli-Pekka Leppänen, Helsingin Sanomat

“Menneisyydestä ei pääse koskaan eroon – tapahtunut mikä tapahtunut – mutta onko siitä pakko koko ajan muistuttaa? Onko se vain sillä tavoin hallittavissa? Laitostamalla kärsimys?” – Raija Hakala, Raijan kirjareppu