Maantiellä rysähtää, ja maalämpöyrittäjä Rautala tempaistaan toiseen todellisuuteen. Hän makaa päivä toisensa jälkeen liikuntakyvyttömänä sairaalan sängyssä, muiden armoilla, muiden huolenpidosta riippuvaisena.
Sairaanhoitaja Laura on hoitanut, piikittänyt, pessyt, pyyhkinyt, korjannut asentoja, antanut toivoa ja kestänyt kaiken: väkivaltaiset vanhukset, päättömästi hölpöttävät kuoleman rajalla käyneet, huorittelevat herrat, kiukuttelevat naiset. Mutta Rautalasta Laura ei enää selviä, Rautala heittää hänet yhdellä lauseella rajan yli sinne, mistä paluu on hidasta ja vaivalloista.
Väinö ja Kerttu, Rautalan vanhemmat, vaeltelevat huoneissaan ja ihmettelevät. Väinö hoitaa Kerttua ja lukee Hamletia, näytelmää, jota hän vihdoin on menossa katsomaan yksin, ilman omaishoitajan vastuuta ja velvollisuuksia. Kertun pitää kurssissa tulevan lapsenlapsen syntymä, tapahtuma, joka Kertulle merkitsee helpottavaa väistöliikettä, tilan antamista uudelle elämälle.
Rautalan tytär Mira on poliittisesti valveutunut nuori nainen, joka on tiiviisti mukana Vihreiden presidenttiehdokkaan vaalikampanjassa miehensä kanssa – ja jatkuvalla törmäyskurssilla isänsä kanssa. Rautalan onnettomuus ja Miran raskaus saavat isän ja tyttären yrittämään toistensa ymmärtämistä tosissaan – mutta mitä kaikkea ja kuinka pysyvästi kuoleman ja syntymän läheisyys ihmisessä lopulta muuttavat?
Kari Hotakaisen romaani Luonnon laki heittää lukijansa keskelle tilannetta, jossa yksityinen ja henkilökohtainen muuttuu äkkiarvaamatta osaksi laajempaa yhteiskunnallista todellisuutta. Yhteiset setelit ovat loppumassa, valtiontalouden leikkaukset koskettavat jokaista. Käytännön toimia johtaa harmaasta töllistä maailmalle lähtenyt Leikkaaja, jonka tehtävä on tuskallinen: miten kertoa nätisti ruma asia ministereille ja kansalaisille? Ja miten tämän kaiken näkee Sierra Leonesta Ruotsin kautta Suomeen tuleva nuorimies?
Tässä romaanissa kauheus ja kauneus, elämä ja kuolema, itku ja nauru vaihtavat paikkaa salamannopeasti. Luonnon laki on tuiman vakava ja jumalallisen humoristinen romaani. Luonnolla on lakinsa, ihmisellä luontonsa ja Hotakaisella näkökulma, jota harvalla on.