Lautapalttoo

Vuonna 1931 Pihlajassa Elena on arkkuverstaan perinteenjatkaja, miniä ja vaimo. Kuolema on arkinen työtoveri ja elämä soljuu tutuissa uomissaan. Kun arkkua saapuu ostamaan erikoinen nainen Helsingistä, kaikki järjestykset menevät sekaisin.

Rakkaus on voima, joka muuttaa ihmistä, mutta mitä jää jäljelle, kun elämän raamit ovat rikki ja viimeisetkin kulissit poissa?

Esikoisromaanissaan Lautapalttoo Anna Englund kuvaa elävästi 1930-luvun Pohjanmaata ja Helsinkiä sekä ajan sykettä, ihmiselämien kirjoa ja tapoja käsitellä kuolemaa. Kaiken keskellä kasvaa rakkaus.

Lautapalttoo oli vuoden 2022 Helsingin Sanomien esikoispalkintoehdokas.

Otteita arvioista:

“Anna Englund piirtää herkällä kynällä esiin myös sivuhenkilöidensä sisimmän. Ei ripaustakaan aloittelijan hapuilua saati äänen etsintää. – – Jollain merkillisellä ja samalla hyvin arvokkaalla tavalla Englundin opus onnistuu olemaan optimistinen lankeamatta lapsekkaaseen toivoon. – – ahdistuksen mustilta koskettimilta kauneuteen nouseva kirja.” – Antti Majander, Helsingin Sanomat

“Kuoleman ja rakkauden teemat ovat taiteessa ja kirjallisuudessa ikuisia, ja paljon käytettyjä. Lautapalttoo ei tunnu kierrätykseltä tai kuluneelta. Sen tarina ja maailma ovat kiehtovalla tavalla mieleen jääviä.” – Merja Nevalainen, Keskipohjanmaa

“Miten kaunis kirja! Kantta tekee mieli hivellä sormin. – – Vähäeleinen, harkittu ja viimeistelty on myös kirjan sisältö. Siinä ei ole mitään turhaa, ja silti siinä on myös aivan kaikki. Pieni kirja on suuri lukukokemus.” – Piia Sainio, Anna

“Kuolema kuulostaa kolealta esikoisromaanin aiheelta, mutta Anna Englund (s. 1980) ylistää samalla elämää ja rakkautta. Olevaisuuden äärilaidoista kehkeytyy groteskin ja eteerisen kauneuden vuoropuhelu, jota hirtehinen huumori ja keskipohjalainen murre kodikkaasti höystävät. – – Englund kuvaa herkästi hahmojaan ja tavoittaa aikakauden tunnelmat.” – Heidi Lakkala, Kaleva

“Pidin tästä kirjasta. Pidin omaa murrettani lähellä tulevasta murteesta, kuolemasta normaalina osana elämää, ja siitä, että aina ihmiset eivät ole sitä, mitä oletamme. Kaikilla on oma menneisyytensä, haavansa, syvyytensä ja salaisuutensa, ja joskus ihmiset yllättävät positiivisesti. Ja historiallisia queer-tarinoita ei kyllä ole liikaa.” – Katja Lariola / Instagram