Kesken maaseutukiertueensa syksyllä 1914 oopperatenori Aarne Oden saa verensyöksyn, josta hän vaivoin selviää hengissä. Aarnella todetaan tuberkuloosi. Hänet passitetaan keuhkotautiparantolaan, kuoleman rajalla riutuvien valtakuntaan.

Samaan aikaan pohjoisessa syrjäkylässä saarnamies ja talollinen Kustaa Anttolan mikkelinpäivän rukousseurojen valmisteluihin tulee ikävä katkos, kun Kustaa yllättää kylähullun Näärä-Viljaamin ryypiskelemästä navetastaan. Suutuspäissään Kustaa pieksee Viljaamin pahanpäiväisesti. Seuroissa Kustaan elämä suistuu raiteiltaan, kun Kristus ilmestyy ikkunan taakse kuuntelemaan hänen saarnaansa.

Parantolasta hengissä selvinnyt Aarne päätyy hänkin pohjoiseen, valvomaan Venäjän keisarikunnan sotatarvikekuljetuksia Jäämeren rannalta suuriruhtinaskunnan pohjoisimmalle rautatiepysäkille. Kun kevät koittaa, kohtaa Aarne erämaajärven rannalla Kristuksen, jonka kanssa hänellä on yhteistä enemmän kuin arvaakaan. Ja pian Kustaa Anttolan pihamaalle ilmestyy kaksi Kristusta.

Miten ihminen näkee itsensä, kun joutuu luopumaan siitä, minkä varaan on minäkuvansa rakentanut ja häntä määrittäväksi piirteeksi kohoaa sairaus? Entä miten hän näkee kuolemantaudin merkitsemät lähimmäisensä? Mitä tapahtuu vanhurskaalle saarnamiehelle, kun kauan odotettu Kristus astuu hänen eteensä kaikkein viheliäisimmän olennon hahmossa?

Aki Ollikaisen neljännen romaanin tiivis muoto kasvaa lyyrisen kielen ansiosta kokoaan suuremmaksi. Yksittäiset kohtaukset ovat kuin ekspressionistisia maalauksia, jotka kurkottavat näkyvän maailman tuolle puolen.

Otteita arvioista:

“Aki Ollikainen (s. 1973) kirjoittaa pieniä kirjoja, jotka painavat paljon. – – Vajaa 160-sivuinen teos on kaunis kirja. – – Loppua ei tohdi tässä yhteydessä paljastaa, mutta kaunis nyrkinisku sekin on. Hartioiden leveydeltä.” – Arttu Seppänen, Helsingin Sanomat

“Kuten aiemmatkin Ollikaisen kirjat, kyseessä on sivumäärältään pieni, mutta sisällöltään valtaisa teos. – – Kieli on kaikessa herkkyydessään voimakasta ja tarkkaa.” – Johanna Suominen, Väli-Suomen sanomalehdet

“Hän [Ollikainen] on lyhyen muodon tekijänä suomalaisessa nykykirjallisuudessa vertaansa vailla. – – Ollikaista on kiitelty lyyrisestä, kuulaasta kielestä, eikä syyttä. Hänellä on taito syventää ja elävöittää kerrontaansa tarkoilla luontoimpressioilla – – Kristuksen toinen tuleminen on romaani ihmisen hauraudesta, riipivästä merkityksen kaipuusta mielettömänä vellovassa maailmassa. Vahva teos, kaikkinensa.” – Tommi Melender, Suomen Kuvalehti

“Minkä Aki Ollikainen (s. 1973) sivumäärissä säästää, sen hän varmasti ottaa takaisin eksistentiaalisten teemojensa laajuudessa. Samoin hän tyylittelee ydinoivalluksensa tiukoin, tarkoin siveltimen vedoin, mutta luontokuvaus räiskyy paratiisillisissa väreissä, tiukkuu runsautta ja riemastuttaa kielellisellä kauneudellaan.

Ollikaisen kerronta resonoi klassisen kirjallisuusperinteemme kanssa, ja Linnankoskea ja Lehtosta eräs hänen päähenkilöistään junassa lueskeleekin. Tämä miellyttävällä tavalla nostalginen tyyneys siirtää lukijankin toiseen aikaan, toiseen paikkaan syventymään oman ytimensä äärelle. – – Ollikainen istuttaa kiitetyt romaaninsa luontevasti aikaan, paikkaan ja ideologiaan. Erityisen vahvasti myös ammattivalokuvaajaksi valmistuneen kirjailijan teoksissa vaikuttaa kuvallisuus, ja jotkut kohtaukset piirtyvät lukijan verkkokalvoille värikkäinä maalauksina.” – Heidi Lakkala, Kaleva