Ljudmila Ulitskajan uusi kertomuskokoelma koostuu kahdesta sikermästä. Runokavalkadilla alkava Ystävättäriä-osasto tutkii sitä, miten ihminen valitsee tietyn elämäntien ja omat uskomuksensa, ja mihin ne häntä vievät. Myös Sielun ruumis -osaston avaa runo, illuusioton hyvästijättö elämälle, ja sikermän keskeinen teema onkin kuoleman kohtaaminen.

Suomennos: Arja Pikkupeura 

Otteita arvioista: 

“Ulitskajan kertomukset tulvivat inhimillistä ymmärrystä ja lämpöä, mutta sisältävät myös kriittisiä, yhteiskuntaan ja historiaan nivoutuvia äänenpainoja. Ulitskaja käsittelee vaikeita asioita helpon tuntuisesti. Hänen nopealiikkeinen kerrontansa paljastaa ihmisen toiminnan hölmöt ja oudot hetket, mutta hyväntahtoisesti, kuin rakkaudesta ihmisen absurdiuteen. Elämä voi vaihtaa suuntaa yhtäkkisesti. Sielun ruumis -kertomuskokoelmassa elämän odottamattomat käänteet naurattavat ja itkettävät. Kirjailija osaa lyhyessäkin tekstissä viedä lukijan elämän ja kuoleman syvimpiin pohdintoihin. [– –] Ulitskaja kirjoittaa vahvasti venäläisen kirjallisuuden perinteessä, mutta sitä uudistaen. Hänen teksteissään on vivahteita Tšehovista, Gogolista, Harmsista – kuitenkin hyvin sekoittuneena, täysin omanlaisenaan kokonaisuutena. [– –] Erityisen kaunis on Sielun ruumis -kokoelman päättävä kertomus. Siinä tiedonkäsittelyä rakastanut nainen sairastuu muistisairauteen. Sitten kuoleman hetkellä hänelle avautuu loputon, täydellisen tiedon maailma.” – Virpi Alanen, Suomen Kuvalehti