Rusalka: kuiskaajan muotokuva

Gerard Monti on luovaan tyhjiöön pudonnut kapellimestari, joka ei ole onnistunut säveltämään mitään sen jälkeen, kun hänen rakastettunsa Anna  jätti hänet. Nyt, yli kymmenen vuotta myöhemmin, Gerard saa erikoista postia: kutsun hautajaisiin, tulevan vainajan itse allekirjoittamana. Kutsun lähettäjä on Anna.

Gerard lähtee vaivalloiselle junamatkalle halki Euroopan juuri silloin, kun tulivuori Islannissa on purkautunut ja lentäminen mahdotonta. Gerardin lähestyessä hautajaiskaupunkia Anna yrittää sopeutua ajatukseen kuolemastaan, hänen elämänsä piiri pienenee, ja tiivistyy lopulta yhteen huoneeseen. Taakse jäävät säkenöivät päivät oopperan kuiskaajana, aiemmin niin värikäs elämä menettää vähitellen viimeisetkin sävynsä. Sitten tapahtuu jotakin odottamatonta, ja Anna on pakotettu kohtaamaan maailman vielä kerran uudesta näkökulmasta.

Vaihtuvien junien penkeillä huojahdellessaan Gerardilla on hyvää aikaa muistella Annaa ja yrittää vihdoin ymmärtää tämän Itä-Euroopasta kotoisin
olevan naisen suhdetta länteen – ja omaa suhdettaan itään. Marissa Mehrin romaani kysyy tärkeitä kysymyksiä siitä, millaisia kertomuksia me kerromme itsestämme ja toisistamme maantieteellisin perustein. Romaanin tapahtumien yllä väreilee kiehtovana Rusalka, slaavilaisesta mytologiasta innoituksensa saanut Dvořákin ooppera, jolla on oma tärkeä merkityksensä sekä Annalle että Gerardille.

Otteita arvioista:

“Tämä kirja on kuluvan vuoden parhaiden kotimaisten kärkikahinoissa [– –] Erityistä kiitosta täytyy antaa kekseliäästä, taitavasta ja moniulotteisesta henkilöluomisesta. [– –] Onnistuneiden henkilöiden lisäksi täytyy mainita hienosta kielenkäytöstä ja taitavasta verbaliikasta, kyvystä nimetä ja tunnistaa ihmisten välillä piilossakin olevia tunteita, ymmärryksestä ihmismieltä kohtaan. Ja onhan Rusalka tarinana kiinnostava ja jopa jännittäväkin: miten käy Gerardin matkan ja mitä Annalle tapahtuu?” – Lukutuulia-kirjablogi

“Maagiset elementit tuovat romaaniin sadun tuntua.” – Laura Hallamaa, Helsingin Sanomat

“Tuotteliaan ja taitavan Marissa Mehrin [– –] romaani osoittautuu kekseliääksi yhdistelmäksi Kjell Westön hiljattaista Tritonusta (2020), jossa tavattiin vastaava kärsivä miestaiteilija, sekä trilleriä ja kauhuromaaneja 1800-luvulta. [– –] taipumus dramaattisuuteen tekee Rusalkasta hyvällä tavalla yllättävän: “Ei kukaan kirjoita kutsuja omiin hautajaisiinsa.” [– –] Rusalkan voi tulkita proosallisemmin tarinaksi hajoavasta mielenterveydestä. Tai sitten sitä voi lähestyä runollisemmin, taiteen ja mytologian kautta. Mitä jos kuvitelmat naispuolisista hengistä, nymfeistä, viettelijättäristä ja demoneista ovatkin totta? [– –] Romaani vakuuttaa lauseensa, sävynsä ja rakenteensa puolesta. [– –] tarjoilee vetävän tarinan ja sopivasti ajattelemisen aihetta.” – Esa Mäkijärvi, Turun Sanomat

“[– –] teos on monelta osin oikein hyvin kirjoitettu. [– –] Keinot, joilla Rusalka limittyy Dvorakin Rusalka-oopperaan, ovat varsin kiehtovia ja moniulotteisia. Interteksti toimii romaanissa sekä pintatasolla että syvempien teemojen tarkastelussa. [– –] Teoksen alkupuolta kantaa vaikuttava kuvaus Annasta syövän otteessa. [– –] Romaani yltää paikoitellen jonnekin tavanomaisen sairauden ja kuoleman käsittelyn tuolle puolen. [– –] Romaanissa annetaan hiljainen ääni usein vaietuille asioille.” – Taavi Heikkilä, toisinkoinen.wordpress.com

“Pidän siitä, millainen olo lopusta ja yleensä lukukokemuksesta jäi, hahmot jäivät päähäni elämään ja mietin, mitä nyt tapahtuu.” – Hemulin kirjahylly -blogi