Mihin täällä voi mennä

Järvikallaksen esikoisnovellien henkilöt ovat usein elämänsä saranakohdassa: he ovat nuoria ihmisiä aikuisuuden kynnyksellä, aviopuolisoita parisuhteen kriisipisteessä, miehiä ja naisia väkivallan uhan alla. Järvikallas kuvaa tarkkanäköisesti ihmistensä hämmennystä ja epävarmuutta elämän äkkikäänteissä. Kautta teoksen puhumattomat isät ja pojat silmäilevät epäluuloisina toisiaan. Ja toinen ihminen, läheisyys ja rakkaus, olisivat lähellä, jos vain saisivat mahdollisuuden.

Otteita arvioista:

“Avausnovellin Vaatteet luettuani erehdyn pitämään sitä poikkeuksellisena helmenä, mutta edettyäni teoksessa pidemmälle huomasin, että yhtä hyviä tuli solkenaan, ketjuksi saakka. [– –] Muodikkaan sirpaleproosan ja välähdyskuvien sijaan Järvikallas rakentaa kokonaisia tapahtumakulkuja. Hän on tarinankertoja [– –].” – Antti Majander, Helsingin Sanomat

”Kokoelman maailma on rosoinen, siinä on päihteiden ja väkivallan sävyttämää repaleisuutta mutta myös ratkaisukeskeistä sitkeää sinnittelyä. Ihmiselämän syvä keskeneräisyys huutaa avohaavoina.” – Helena Miettinen, Etelä-Suomen Sanomat

”Järvikallas piirtää lukijan eteen vahvoja ja kiinnostavia henkilöhahmoja, joista lukisi mielellään lisääkin. Monessa tarinassa olisi idulla kokonaisen romaanin siemen.” – Riikka Happonen, Hämeen Sanomat

“Marko Järvikallas kirjoittaa omaäänisesti mutta novelliperinteestä ammentaen.” – Helena Miettinen, Etelä-Suomen Sanomat