New York, helmikuu. Kaikkialla kohkataan e-kirjoista.
New York Times Book Review julkaisee ensimmäiset ekirjojen
bestseller-listat. Knopfin arvovaltainen kustantaja
Gary Fisketjon koluaa naureskellen laatikoitaan, ja
löytää viimein etsimänsä: muutaman vuoden takainen
Sony Reader, edelleen avaamattomana pakkauksessaan.
”Tällaiset meille jaettiin aikoinaan, itse en ole käyttänyt
tätä kertaakaan. Hittojako minä näillä!” Raymond Carverin,
Cormac McCarthyn ja Tobias Wolffin editori on
vanhan liiton miehiä, vaikka istuukin 27-kerroksisessa
lasitornissa Manhattanilla.
New York, helmikuu. Kaikkialla kohkataan e-kirjoista.
New York Times Book Review julkaisee ensimmäiset ekirjojen
bestseller-listat. Knopfin arvovaltainen kustantaja
Gary Fisketjon koluaa naureskellen laatikoitaan, ja
löytää viimein etsimänsä: muutaman vuoden takainen
Sony Reader, edelleen avaamattomana pakkauksessaan.
”Tällaiset meille jaettiin aikoinaan, itse en ole käyttänyt
tätä kertaakaan. Hittojako minä näillä!” Raymond Carverin,
Cormac McCarthyn ja Tobias Wolffin editori on
vanhan liiton miehiä, vaikka istuukin 27-kerroksisessa
lasitornissa Manhattanilla.
Pariisi, Salon du livre, maaliskuu. Pariisin kirjamessuilla
on meneillään korkealentoinen Homo Nordicus
-keskustelu pohjoismaisten kirjailijoiden kesken.
Moderaattorin kädet viuhuvat ilmassa. Islantilainen
kirjailija puhuu pää kallellaan vanhemmistaan ja kuolemasta.
Kari Hotakainen ottaa mikrofonin: ”Romaani
on kuin lehmä, jonka sisuksiin työnnetään erilaista
tavaraa, jota lehmä sitten märehtii. Kirjailijan on tarkkailtava
lehmän peräpäätä ja määriteltävä, onko sieltä
tuleva aine kelvollista.” Tulkkauksen mittaisen viiveen
jälkeen yleisö kajahtaa vinoon nauruun.
Helsinki, maaliskuu. Suomalaisen vaimon mies, kirjailija
Wolfram Eilenberger kertoo taksissa vitsin elefanteista
nimeltään Bim, Bam ja Bum. Toimituspäällikkö
Sari Lindstén pitää vitsistä niin paljon, että hän
putoaa taksin takapenkiltä. Jatkamme ravintola Rymy-
Eetuun, jossa soi saksalainen marssimusiikki. Eilenberger
on suvaitsevainen maailmankansalainen ja suhtautuu
baijerilaispullisteluun rauhallisesti. Pöydälle hän
ei kuitenkaan nouse tanssimaan.
Budapest, Book Festival, huhtikuu. Unkarin hallituksen
medialaki puhuttaa messuvieraita. Unkarilaisten
kustantajien suhtautuminen maan hallitukseen ja
pääministeri Viktor Orbániin on säälimätöntä ja politiikasta
puhuminen saa aikaan kyynistä huulenheittoa.
Unkarin kirjasäätiön edustaja kertoo avoimesti määrärahojen leikkauksista ja käännöstukirahojen ehtymisestä.
Lukemattomia kulttuuria tukevia säätiöitä on
lakkautettu. Keskustelu etenee keskieurooppalaiseksi
kinasteluksi, jossa kroatialaiset ja unkarilaiset kilpailevat
keskenään siitä, kummalla maalla on ollut roistomaisempi
hallitus.
Kouvola, syksy 2001. ”En usko Jumalaan, vaan Kyröön.”
Näin kirjoitti kriitikko Jiri Raikamo Kouvolan
Sanomissa Nahkatakki-nimisen esikoisromaanin ilmestyttyä
kymmenen vuotta sitten. Usko pysyy ja vahvistuu,
sillä Tuomas Kyrön syksyllä ilmestyvä romaani
Kerjäläinen ja jänis on täyttä terästä! Se antaa kasvot keskieurooppalaiselle
kerjäläiselle ja suomalaiselle citykanille.
Tästä kirjasta kyllä emme mieltämme pahoita.
Aleksi Siltala